Citypyörä – kaupungin ylpeys

Kööpenhamina on mennyt all in citypyörien suhteen. Kaupunkiin on hankittu sähköavusteiset pyörät, joissa on padi ohjaustangossa, navigaattorilla ja muilla herkuilla!

Otetaanpa testiajo uudella Bycyklen-pyörällä:

Hinnat

Taksa on noin 3,4 euroa/tunti tai 0,8 euroa/tunti, jos maksaa 9,4 euron kuukausimaksun. Halvempi kuin bussilippu kertamatkalla, mutta kalliimpi kuin vuokrapyörä, jos aikoo pyöräillä vuorokauden ympäri.

Herkut

Sähköavusteisuus on hauska ominaisuus! Padista voi valita eri tehotasoja – suurimmalla teholla moottori avustaa heti, jos polkeminen hidastuu syystä tai toisesta. Automatiikka myös sammuttaa moottorin, jos polkemalla saavutettu nopeus on tarpeeksi korkea. Moottorin todella tuntee kiihdytyksissä, erityisesti paikaltaan lähdettäessä.  Tarvitseeko tätä kuitenkaan tasamaalla, Kööpenhaminassa?

Toinen pyörän mukavuusvaruste on GPS. Sillä voi suunnitella reitin ja se avustaa perille. Tätä en tosin kokeillut käytännön ajossa, mutta se tuntuu olevan suuri apu paperikarttojen kanssa seikkaileville turisteille.

Ajotuntuma

Pyörä on raskas. Hieman mopomainen ajokokemus kaiken kaikkiaan, sähköavusteisuus tekee polkemisesta toissijaista. Hyvän kaupunkipyörän näppäryys on ominaisuus, jota arvostan. Tässä pyörässä sitä ei todellakaan ole.

Loppuarvio

Turistipeli. Padi on hyvä idea, mutta sähköavusteisuus ja sen mukana tuleva paino ja pyörän koko vievät ajotuntuman lähemmäksi mopoa kuin polkupyörää. Hauska kokeilu tosin, saa nähdä kuinka pitkäikäinen ja kuinka kallis. Citypyörillä on tapana tuhoutua tai joutua kanaalin pohjalle jossain elinkaaren vaiheessa. Suosittelen kokeilemaan ainakin kerran – 3,4 euroa ei ole paha hinta tunnin mopoajelusta!

Ass Savers - pysäyttääkö kurasuihkun?

Lentoyhtiö Norwegianin lehdessä mainostettiin supersuosittua innovaatiota - Ass Savers -lokasuojaa. Pakkohan tämä oli testata - klikkasin nettikaupasta 3 kpl näitä taiteltavia ja äärimmäisen helposti asennettavia lokasuojia ostoskoriin, 24 euroa.

Miksi kolme, jos minulla on vain kaksi lokasuojatonta pyörää? Kolmella sai kuljetuskustannukset pois eli viimeinen läpyskä maksoi vain pari euroa.

Lokasuojat saapuivat kirjekuoressa Ruotsista 1-2 päivän kuluessa. Työpöydälle toimitettu kirjekuori "Ass Savers" -tekstillä herätti hieman hilpeyttä toimistolla. Muut eivät näköjään lennä Norwegianilla niin usein.

Hyvien kelien ansiosta en päässyt testaamaan tuotetta ennen kuin tänään, kevyessä sateessa tosin.
Plussat:

• Erittäin kompakti - mahtuu reppuun tai taiteltuna satulan alle
• Katu-uskottava
• Halpa, mutta ei halpatuontia (Made in Sweden)
• Esti takapuolen kastumisen, juuri satulan yläpuolelta
• Hauska lahja

Miinukset:

• Pysäytti vain puolet lokasuihkusta - alaselkään lensi melkein normaalimäärä kuravettä
• Helppo irrottaa - helppo varastaa

Jatkan kokeilemista, toivotaan kunnon monsuunisateita, jotta muovilappunen pääsee näyttämään todellisen luonteensa.

Kiinnostuneille linkki verkkokauppaan.

Lyhyt työmatka – onnellinen elämä

The Guardian kirjoitti 1. marraskuuta työmatkan vaikutuksesta kaupunkilaisten onnellisuuteen. Nukkumalähiöistä pitkän työmatkan ajavat ihmiset ovat onnettomampia ja herkempiä eroamaan, väittää Guardianin siteeraama ruotsalainen tutkimus. 45 minuuttia on tutkimuksen mukaan raja, jonka jälkeen elämänlaatu alkaa huonontua.

Olen pohtinut samaa asiaa, sillä nyt ensimmäistä kertaa urallani kulutan työmatkaani noin kolme varttia aikaisemman puolen tunnin sijaan. Helsingissä ajoin sporalla keskustaan muutaman kilometrin matkan, Kööpenhaminassa pyöräilin 10 kilometrin matkan puoleen tuntiin. Vasta nyt työmatka on alkanut hiertää, pimeä ja sateinen marraskuu syventämässä turhautumista.

Minkä takia työmatkan pituudella on niin suuri vaikutus onnellisuuteen? Työmatkaan kulutettu aika on yleensä pois kaikesta muusta, joka motivoi ihmisiä – vapaa-ajasta tai työstä.  Ajamista ruuhkassa, ahtaassa bussissa istumista tai kaupunkipyöräilyä on vaikea yhdistää mihinkään mielekkääseen harrastukseen  ja työnteko on yleensä mahdotonta tien päällä. Puolitoista tuntia päivässä, seitsemän ja puoli tuntia viikossa. Yksi työpäivä tai viisi hyvää treenikertaa tai lapsen jalkapallomatsia katoaa työmatkaan.

Pitkällä työmatkalla on myös orjuuttava vaikutus. Mitä kauempana toimisto on, sitä vähemmän vaihtoehtoisia kulkutapoja. Riippuvuus omasta autosta tai junan toimivuudesta lisääntyy. Alle viiden kilometrin työmatkan voi juosta, hiihtää, pyöräillä, autoilla tai mennä yleensä monilla eri julkisen liikenteen vaihtoehdoilla. Bussin- tai junankuljettajien lakot ja lumimyrskyt eivät estä liikkumista, kun vaihtoehtoja on tarjolla.

Joku viisastelija voisi todeta, että kunto kasvaa 15 km pyörämatkalla. Ei kasva. Kaupungissa tai lähiöissä ei voi ajaa treenitempoa, risteykset ja muut pyöräilijät hidastavat nopeuden 20 km/h pintaan. Juokseminen kestäisi jo yli tunnin, repun hölskyessä selässä. Hyötyliikunta ei ole tietenkään pahasta, mutta en ole nähnyt kenenkään pudottavan ylipainoa pelkän työmatkapyöräilyn ansiosta.

Työmatkan pituus on siis minimoitava. Työpaikkojen pitäisi olla enimmillään 10 kilometrin päässä kohtuuhintaisista ja viihtyisistä asuinalueista. Kaupunkikeskustat, business parkit ja pientaloalueet tulisi linkittää leveillä pyöräteillä ja metrolla, koska kaikki kumipyöristä, ruuhkista, liikennevaloista ja väärin pysäköidyistä autoista riippuvat kulkumuodot ovat toivottoman hitaita.

Toisen kotikaupunkini, Helsingin, kaupunkirakenne on vielä kaukana tästä ihanteesta. Itäkeskus idässä, Tapiolan takamaastot lännessä ja Paloheinä pohjoisessa ovat kaikki tällä etäisyydellä Stockmannilta – sinne on vain täysin mahdotonta ajaa turvallisesti ja reipasta vauhtia pyörällä. Metro tosin laajenee, vihdoinkin. Kööpenhaminassa asiat ovat pyöräilyn suhteen paljon paremmin ja metroverkkokin laajenee moninkertaiseksi vuoteen 2018 mennessä.

Nyt on kuitekin vuosi 2013 ja maanantaina  paluu 45 minuutin todellisuuteen. Unelmieni työmatka on toisenlainen: pyöräilen aamuauringossa pari kilometriä eläväisen kaupungin läpi, nappaan matkalla hyvästä leipomosta viinerit ja hymyilen puiston aamujoogaajille. Ehkä vuonna 2018.

Jopojen invaasio

 
Jopo oli  harvinaisuus Kööpenhaminassa vielä vuosi sitten. Tunsin muutaman suomalaisen jopokuskin, siinä se. Veikkasin jopa aiemmassa blogikirjoituksessani, että Jopolle ei olisi markkinoita maailman sivistyneimmässä pyöräilyvaltiossa. Vaatimaton design ei maistuisi trendikkäälle kööpenhaminalaiselle ja työmatkapyöräilijät eivät hyppäisi hitaan yksivaihteisen selkään.

Olin väärässä. Jopo on täällä. Täysjärkiset ja tyylikkäät kaupunkilaiset käyttävät suomalaista vienti-ihmettä. Monet lapset myös!
Kaipa jopojen käytännöllisyys viehättää - ja värit. Turkoosia teinitytölle? Täytyy nostaa peukkua Jopon markkinointiosastolle - Tanskan pyörämarkkinalle ei varmasti ole helppo murtautua, sillä tarjontaa riittää ja värikkäitä ja kohtuuhintaisia kaupunkipyöriä on katalogit täynnä.

Jopo Frederiksbergin kaupunginosassa

Tässä pyöräkaupassa Jopot kuuluvat kategoriaan "Nostalgiapyörät", hintaan 402 euroa. Samaan kategoriaan kuuluvat tyylikkäät mummotsygät - etukori sisältyy pakettiin, hinta kolmekymppiä halvempi. Ehkä Jopo lyö nämä perinteiset cruiserit helppokäyttöisyydellään ja omalaatuisella twistillä. Tarvitseeko tätä loppujen lopuksi ymmärtää? Pääasia on että myynti vetää.

En mennyt tosin aivan metsään veikkauksissani. Väitin Jopon sopivan hyvin vuokraamojen valikoimaan - kestävä perusjuhta kaupunkia tutkiskelevan turistin alle.
Näin kävi. Pyörävuokraamo Baisikelin Jopot ovat yleisiä katukuvassa, osana turistien Köpis-elämystä. Jopo saattaa jopa antaa joillekin ei-eurooppalaisille ensikosketuksen pyöräilyn ihmeelliseen maailmaan!

Jatketaan valloitusta. Lisää Jopoja näille pyöräteille, lisää pyöräteitä päälle maan!

Moraali koetuksella

Olen ollut pitkään iloinen työmatkapyöräilijä. Satulaan hymyssä suin, poljin tuntui kevyeltä, pieni sade ei haitannut. Kolmekymmentä minuuttia suuntaansa, juuri sopiva matka tuulettaa ajatuksia ja ajella huolettomasti yksivaihteisella. Talvellakin pystyi helposti taiteilemaan kieli keskellä suuta, kapeat slicksit alla - toimistohan oli melkein kulman takana!

Nyt kaikki on muuttunut. Toimisto siirtyi 6,5 km kauemmaksi, ulos kaupungista, ja mikä pahinta, ajan vanhan toimiston ohi, joten pystyn laskemaan tarkasti kuinka paljon aikaa sulaa pidempään työmatkaan. Pidemmän matkan takia vaihdoin maantiepyörään - saisiko tästä leivottua urheilua?

Alkumatkan ajan yhä kantakaupungissa, jossa keskinopeutta ei saa nostettua hyvällä pyörälläkään yli 25 km/h. Kunnon treeniin tarvitsisi enemmän kilometrejä, pidempiä suoria, kunnon mäkiä. Toisaalta kaiken kaikkiaan matka-aikaa tulee vain 15-18 minuuttia lisää per suunta. Ei vaikuta mahdottoman suurelta ajanhukalta?

Lisätään sade.

Lisätään pimeys ja kylmyys.
Solopgang/solnedgang: 6:32/19:42.

Københavns Lufthavn

12,8°C,

93 %,

8 m/s,

1009,4 hPa

 Vielä kulkee, mutta talvea en odota innolla. Maantiepyörä täytyy laittaa talviunille (suolan takia) ja korvaavaa nopeata ja talvikelpoista fillaria ei ole. Vaihtoehdot ovat kaikki huonoja:

Sinkulalla ja slickseillä 16 km suuntaansa? Sinkula junaan (talvella täysin epäluotettavia) ja loppumatka pyöräillen? Kokonaan julkisia käyttämään (tunnin matka, monta vaihtoa)? Audiokirja soimaan ja hammasta purren?

Nautin vielä pari kuukautta, katsotaan sitten talvella!

Bike Tourist koeajaa: Köln

Silmäni seuraavat nykyään tarkasti erikoisia pyöriä, liikennejärjestelyjä ja ylipäätänsä ihmisiä satulan päällä. Huomasin pakkomielteeni, kun olin käymässä elokuussa Kölnissä - en voinut olla tekemättä muistiinpanoja kaupungin pyöräilykulttuurista ja ottamatta kuvia mielenkiintoisista yksityiskohdista. Tästä tuloksena reportaasi Kölnistä ja länsisaksalaisesta pyörämeiningistä kööpenhaminalais-suomalaisen pyöräilijän näkökulmasta.

Infrastruktuuri *** ½

Jos Kööpenhaminan pyöräilyinfra on viiden tähden arvoinen ja Los Angeles edustaa nollaa (siellä ei voi harkita edes kävelemistä), Köln on  kolmen tähden kaupunki.

Pyöräteitä on maalattu kiitettävästi, toisin kuin maalia säästävässä Helsingissä, ja tiet jatkuvat loogisesti risteyksissä. Kölnissä ei tarvitse rannikkolaivurin tutkintoa risteysalueilla navigoimiseen.

Miinuksen kaupunki saa pyöräteiden kaksisuuntaisuudesta ja niiden paikoin kehnosta kunnosta ja kapeudesta. On vaikea kuvitella ajavansa paljon yli 15 km/h läpi kaupungin.

Punatiiliset pyörätiet



Matkanjohtaja meni itse luistimilla

Pyörän sai ilmaiseksi mukaan sporaan/kevytraitiovaunuun, mutta vaunuissa ei ollut minkäänlaista osastoa tai telineitä pyörille - pyörästä oli pakko pitää itse kiinni vauhdissa.

Pyöräilytyyli **

Kölniläiset pyöräilijät ovat täydellisen saksalaisia. Pyörät ovat tyylittömiä, ylikäytännöllisiä maastopyörän ja kaupunkipyörän kombinaatioita. Varusteita on vaikka muille jakaa, taustalla saattaa olla myös saksan tiukka laki valojen suhteen. Saksalaisen pyörä on kuin tila-auto suksiboksilla. Tylsä, intohimoton ja raskas, mutta sopii keskiluokkaiselle perheenisälle.

Yleinen pyöräscene **

Juhlimaan ei ole kovin suosittua mennä pyörällä. Miksi ei? Pyörätiestö on kuitenkin hyvää tasoa ja kaupunki on kohtalaisen rauhallinen yökruisailuun. Muutenkin kaupungin keskustassa oli niukasti pyöräilijöitä kauniina kesäpäivänä.

Toisaalta Reinin varrella oli fillareita paljon ja matkapyöräily (aikamoisilla varustemäärillä) näytti olevan suosittua. Peukku ylös tästä!

Reinin ylitys lautalla

Näkymä Bonnin sillalta

Ekstrat ***

Citypyörien lainaukseen tai vuoraukseen on monta ratkaisua. Saksassa toimii Call a Bike, rautatiefirma Deutsche Bahnin viritelmä, joka on järjestänyt pyörien vuokraamisen minuuttitaksalla. Pyörät, jotka on varustettu GPS-laitteella löytää älypuhelimella.

Pyörät löytää kartalta

Pyörän saa omaan käyttöön soittamalla pyörässä olevaan numeroon ja näpyttelemällä vastaajan antaman koodin pyörään. Sähkölukko aukeaa - radalle!

8 snt/min ei ole aivan halpa taksa. Kölnissä kertalippu, jolla voi ajella 60 min bussilla tai raitiovaunulla maksaa EUR 2,70. Saman ajan kruisailu Call a Bike -pyörällä maksaa EUR 4,80!Stuttgartissa ensimmäinen puoli tuntia on ilmainen Wikipedian mukaan.
Ymmärrän, että järjestelmä on kallis, mutta noilla taksoilla on vaikea kilpailla pyörävuokraamoja vastaan. Köpiksessä pyörän saa alle halvimmillaan 15 EUR/24h. Olisi mielenkiintoista tietää, onko toiminta kannattavaa Deutsche Bahnille. Epäilen, että business pyörii ratayhtiön tai valtion tuen avulla.

En tosin kokeillut pyörää - tyylikkääksi sitä ei voi ainakaan kehua! Olen muutenkin citypyöräjärjestelmiä vastaan. Ne ovat tolkuttoman kalliita ylläpitää, hävikin ja vandaalien takia, ja pyörät pitää rakentaa teräsmöhkäleiksi kestämään kovaa käyttöä. Tarpeeksi omia pyöriä ja halpoja pyörävuokraamoja - minun ratkaisuni!

Call a Bike - outolintu

Rein *****

Kävin samalla reissulla Bonnissa, entisessä Länsi-Saksan pääkaupungissa - hieno ja varakas city myös Reinin varrella. Bonn pesee Kölnin pyöräteiden laadussa ja pyörien määrässä!

Toivon joskus pääseväni pyöräilemään Reinin rantaa pitkin - ehkä Hollantiin tai vastavirtaan Sveitsiin asti? Kauniita terassialueita taukoja varten ja korkeata lehtimetsää, siellä täällä muutama kukkulakin. 1200 km täyttä asiaa.

Helsingistä on kehittynyt fantastinen pyöräilykaupunki!

Helsinki on vihdoin tehnyt sen. Pyöräilijät on otettu hienosti huomioon kaupunkisuunnittelussa!

Lomailin Helsingissä heinäkuussa ja sain tilaisuuden ihastella kaupungin uutta ja raikasta tarjontaa pyöräilijöille. Löysin tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, turvallisuutta parantavia ratkaisuja ja jopa design-pyöräteitä.

Aloitetaan katsaus läheltä kotikulmiani, Nordenskiöldinkadulta. Tässä risteyksessä on pyöräilijälle jätetty kaikki vaihtoehdot auki - voi ajaa vilkkaan kiertoliittymän läpi autojen seassa tai hypätä jalkakäytävälle. Ei ole holhoavia maalauksia tai muita ärsyttäviä viittoja - vapaus on hyvä asia!

Nordenskiöldinkadun uusi pyöräkaista

Jatketaan yhdelle Helsingin pääväylistä, Mannerheimintielle. Tiestä on tehty todellinen pyöräilijöiden keidas - kekseliäitä ratkaisuja meidän fillaristien iloksi ja vain meitä varten!

Seuraavassa kuvassa näkyy, kuinka maastopyöräilijöitä hemmotellaan omalla sorapätkällä. Harvassa kaupungissa on kuntomaastopyöräilijät otettu näin hyvin huomioon. Kapearenkaisille maantiepyörille tarjotaan avokätisesti Manskun bussikaistaa, ja vielä vastavirtaan. Olin erittäin otettu nähtyäni tämän tienpätkän, hyvä Helsinki!

Mannerheimintie Finlandia-talon kohdalla, täyttä soraa

Mannerheimintie, hienompaa upottavaa hiekkaa vaihtelun vuoksi

 
On myös erityisen anteliasta vapauttaa pyöräilijöille Mannerheimintien vilkkaita autokaistoja - harvinaista herkkua! Onneksi tätäkään estettä ei ole turhaan merkitty - emmehän pyöräilijät ole aivan idiootteja, ei meitä tarvitse holhota.

Mannerheimintie keskellä päivää ja heinäkuuta

Lintsin kulmalla kaupunki on ajatellut jopa uupuneita pyöräilijöitä asettamalla lepotuen pyörätielle - tähän on hyvä nojata ja pohdiskella miten ylittäisi risteyksen. Kaupunki on ollut etevä säästämään maalauksissa. Hyvä näin, jää rahaa tärkeämpiin kohteisiin.

Helsinginkatu, Lintsin risteys

Musiikkitalon ympäristössä yhdistyvät maailmanluokan design ja insinööritaidot pyöräteiden suunnittelussa. Talon edessä on taas hienosti onnistuttu loihtimaan pieni visailu pyöräilijälle - mikä kaista? Vasemmanpuoleinen kivetetty, keskimmäinen kivetetty vai oikeanpuolimmainen asfalttitie? Missä muussa kaupungissa saa aivojumppaa työmatkan aikana, ja aivan ilmaiseksi? Hyvä Helsinki!

Musiikkitalon edusta

Baana on Helsingin ylpeys, ja syystäkin. Se on pyöräteiden aatelia, en ole törmännyt yhtä loistokkaasti suunniteltuun pyörätiehen missään muualla Euroopassa. Turvallisuuskin on viety huipputasolle katkaisemalla pyörätie ennen pimeää risteystä. Pyörätietä ei ole tumpattu millä tahansa aidalla vaan hienoilla design-betoniporsailla! Baanasta täytyy tehdä vientituote, Helsinki näyttää mallia!

Laskeutuminen Baanalle

Kaupunkisuunnittelussa on otettu fiksusti huomioon myös eri alueiden henki. Esim. nuorten, taiteilijoiden ja muuten vain tyylikkäiden ihmisten Kallio-Hakaniemi-kaupunginosaan ei ole tehty ollenkaan pyöräteitä rikkomaan suvaitsevaa ilmapiiriä. On sanomattakin selvää, että tässä osassa kaupunkia pyörien, jalankulkijoiden ja autojen tulee kulkea sulassa sovussa ja ilman turhia kielto- tai opastekylttejä. Helsinki on rento!

Hakaniemi, Hämeentien ylitys

Helsinki on vitsi. Oikeasti.

Tässä kuva siitä, miten asiat pitäisi tehdä.

Gammel Kongevej, Kööpenhamina